vesikeskuslämpöpumppuja

Vesikeskuslämpöpumppuja, eli vesikeskuslämmitysjärjestelmään integroitavia lämpöpumppuja, käytetään rakennusten lämmitykseen ja joskus myös jäähdytykseen. Ne hyödyntävät ulkoisesta lähteestä, kuten maaperästä, ilmasta tai vedestä, saatavaa matalalämpöistä energiaa ja muuttavat sen korkeampilämpöiseksi lämmitysvettä varten. Tämä tapahtuu lämpöpumpun kompressorin ja kylmäaineen avulla.

Yleisimmät vesikeskuslämpöpumppujen ulkoisilta lähteiltä ovat maalämpö (geoterminen energia), ilmalämpö (ilma-vesi-lämpöpumput) ja vesi-vesi-lämpöpumput, jotka ottavat lämpöä pohjavedestä tai järvi-/merivedestä. Maalämpöön perustuvat järjestelmät ovat usein tehokkaimpia ja tasaisimpia, sillä maaperän lämpötila pysyy suhteellisen vakaana ympäri vuoden. Ilma-vesi-lämpöpumput ovat yleistyneet helpon asennuksensa ja edullisemman hankintahintansa vuoksi, mutta niiden tehokkuus voi vaihdella ulkoilman lämpötilan mukaan. Vesi-vesi-lämpöpumput vaativat sopivan vesilähteen läheisyyden.

Vesikeskuslämpöpumppujen etuja ovat alhaisemmat käyttökustannukset verrattuna perinteisiin öljy- tai sähkölämmitysjärjestelmiin, pienempi hiilijalanjälki sekä mahdollisuus myös jäähdytykseen kesäisin. Niiden asennus vaatii kuitenkin usein alkuinvestoinnin, ja tehokas toiminta edellyttää sopivaa lämmönjakojärjestelmää rakennuksessa, kuten vesikiertoista lattialämmitystä tai matalalämpöisiä pattereita. Lämpöpumpun valinnassa ja mitoituksessa on otettava huomioon rakennuksen lämmitystarve, käytettävissä oleva ulkoinen lämmönlähde ja lämmönjakojärjestelmä.