vesikasvillisuuden

Vesikasvillisuus tarkoittaa vesistöjen kasvillisuutta, joka on sopeutunut elämään sekä veden alla että veden pinnan tuntumassa sekä rannalla. Se muodostaa vesiekosysteemien tärkeän osan ja koostuu sekä vedenalaisista että vedenpinnan yläpuolella kasvavista lajeista. Vesikasvillisuus jaetaan yleisesti kolmeen pääryhmään: sukelluskasvit, jotka kasvavat kokonaan veden alla; pintakasvit, jotka sijaitsevat veden pinnan tuntumassa tai kelluvat; sekä emergentit kasvit, jotka juurtuvat pohjaan mutta kasvavat osittain veden yläpuolelle.

Rooli ja merkitys. Vesikasvillisuus tarjoaa elinympäristöjä, ruokaa ja turvaa vesieliöille kuten kaloille, selkärangattomille ja vesilinnuille. Kasvit sitovat ravinteita ja hiiltä, auttavat veden laadun säätelyssä sekä vähentävät sedimenttien resuspensiota ja aallokosta aiheutuvaa eroosiota. Ne voivat lisätä valonlähteen hajottaessaan veden nämä vaikutukset vaihtelevat lajiston ja kasvien tiheyden mukaan. Toisaalta voimakas vesikasvillisuus voi heijastua veden laadun heikkenemisenä ja käyttökelpoisuutena, esimerkiksi rajoittamalla uimareiden ja veneilyn alaa tai lisäten hapenkulutusta levämäisen kasvun seurauksena.

Uhat ja suojelu. Vesikasvillisuuteen kohdistuvia uhkia ovat rehevöityminen, ravinteiden pitoisuuden kasvu, säännöstelytoimenpiteiden muutokset sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat lämpötilan ja vedenkorkeuden vaihtelut. Vieraslajien leviäminen voi muuttaa kukkulutus- ja kilpailutilannetta paikallisessa lajistossa. Hallinnassa keskitytään ravinteiden päästöjen vähentämiseen, vesistöjen hoitoon ja palauttamiseen sekä pitkän aikavälin seuranta- ja kartoitustoimiin.