vertailumenetelmiä

Vertailumenetelmät ovat tilastollisia ja menetelmällisiä keinoja vertaamaan kahta tai useampaa ryhmää, prosessia tai mittausmenetelmää. Niiden tarkoituksena on arvioida, eroavatko ryhmät tilastollisesti tai käytännön merkityksellä, sekä tuottaa päätöksentekoon luotettavaa tietoa esimerkiksi erojen suuruudesta ja epävarmuudesta. Menetelmät voivat keskittyä keskiarvojen, jakaumien, suhteiden tai muiden ominaisuuksien vertailuun.

Valinta riippuu aineiston ominaisuuksista: mitta-asteikosta (nominaali, ordinaali, interval/ratio), näytteestä sekä jakauman muodosta ja varianssien homogeenisuudesta. Parametriset menetelmät vaativat usein normaalijakoa ja tasaisia variansseja, kun taas epäparametriset menetelmät soveltuvat epänormaaleille tai pienille aineistoille. Yleisimmät menetelmät ovat t-testi (riippumattomat ja paired), yksi- ja kaksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA), sekä niiden epäparametriset vastineet kuten Mann–Whitney U, Wilcoxonin testi ja Kruskal–Wallis -testi. Kategorisille tiedoille käytetään esimerkiksi khiin neliö -testi ja Fisherin tarkka testi, kun havaintoja on vähän. Proportionaalisiin vertailuihin liittyvät z-testi ja McNamarin testi pariliitetyissä mitoissa. Moniväri- tai toistettujen mittausten tilanteissa voidaan käyttää toistettujen mittausten ANOVAA tai lineaarisia sekamallitason malleja. Ongelman ratkaisemiseksi voidaan myös käyttää permutaatio- tai bootstrap-menetelmiä sekä korjausta useammasta vertailusta (Bonferroni, Holm, FDR).

Mittausmenetelmien vertailussa erityisiä lähestymistapoja käytetään mittausmenetelmien välisten erojen arviointiin, kuten Bland–Altman-analyyseja tai Passing–Bablok -regressiota. Tutkimuksessa korostuvat myös vaikutuskoon ja luottamusvälien tulkinta sekä käytännön merkityksen arviointi.