versiointitavat

Versiointitavat tarkoittavat järjestelmiä ja käytäntöjä, joilla ohjelmistoille, dokumenteille tai tiedostoille annetaan versiotunnisteita versioiden erottamiseksi, hallitsemiseksi ja dokumentoimiseksi. Versiointi auttaa seurannassa, palautuksessa, yhteensopivuuden hallinnassa ja julkaisujen koordinoinnissa.

Yleisimmät mallit ovat numeroihin perustuvat kaavat kuten sekvenssi- tai inkrementtiversiointi ja muodollisemmat säännöt kuten semantic versioning (SemVer), jossa käytetään muotoa MAJOR.MINOR.PATCH. Kalenteriversiointi perustuu julkaisupäivämäärään (esim. YYYY.MM.DD tai YYYY.MM) ja on tavallinen nopeassa julkaisusykliin soveltuvissa projekteissa. Lisäksi on järjestelmäkohtaisia käytäntöjä kuten commit- tai build‑numeroihin perustuva versiointi sekä git-tägitys, joka linkittää version lähdekoodin tilaan.

Versiointitavan valintaan vaikuttavat projektin elinkaari, taaksepäin yhteensopivuuden tarve, julkaisutapa ja sidosryhmien odotukset. Hyvä käytäntö sisältää selkeän säännön muutosten luokittelulle, automaation tageissa ja paketoinnissa, changelogin ylläpidon sekä käytännöt API- ja riippuvuuspäivityksille. Dokumentointi ja johdonmukaisuus vähentävät virheitä ja helpottavat yhteistyötä.

Rajoitukset liittyvät käytäntöjen monimuotoisuuteen ja odotusten yhteensovittamiseen eri ekosysteemeissä; esimerkiksi SemVer korostaa rikkomuksia mutta ei määrittele julkaisukäytäntöjä. Valinnan tulee palvella projektin tarpeita ja helpottaa versionhallintaa sekä ylläpitoa.