verotusmenettelylaki

Verotusmenettelylaki on Suomen lainsäädäntö, jolla säädetään verotusmenettelyn järjestyksestä sekä viranomaisten ja verovelvollisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Laki koskee verotusasioiden käsittelyä viranomaisen valmistelusta päätöksentekoon, sekä verovelvollisten mahdollisuuksia vaikuttaa verotuspäätöksiin ja niiden seurantaan.

Laki määrittelee verotusprosessin keskeiset osa-alueet, mukaan lukien tiedoksiantomenettelyt, verotuspäätösten antaminen, oikaisuvaatimusmenettely sekä valitusmahdollisuudet hallinto-oikeudelle. Siihen sisältyy myös säädökset verovelvollisten velvollisuuksista toimittaa lisätietoja ja vastata veroviranomaisen tiedusteluihin sekä viranomaisten oikeuksista kerätä ja käyttää verotukseen liittyvää tietoa. Lisäksi säädetään verojen määräämisen ja perinnän lainsäädännöllisistä keinoista sekä niihin liittyvistä aikarajoitteista.

Päämääränä on varmistaa oikeudenmukainen, läpinäkyvä ja sisällöltään yhdenmukainen verotusprosessi. Laki turvaa verovelvollisten oikeuden saada asiansa huomioiduksi sekä oikeusmenettelyjen oikea-aikaisuuteen ja asianmukaisuuteen. Samalla se määrittelee viranomaisten velvollisuudet luottamuksellisuuden ja tietojen käsittelyn osalta sekä yhteistyön verotuksen valvonnan kannalta.

Verotusmenettelylaki soveltuu kaikille verotuksen aloille, mutta siihen liittyvät erityissäännökset voivat löytyä myös muista verotuslainsäädännön yksittäisistä laeista, kuten tuloverosta, arvonlisäverosta ja muista veroista. Verohallinto käyttää lakia verotusprosessien ohjaamisessa, ja verovelvolliset voivat hakea oikaisua sekä tehdä valituksen hallinto-oikeudelle.