verolainsäädännössä

Verolainsäädäntö tarkoittaa sääntöjen kokonaisuutta, jolla valtio määrää verotuksen perusteet, verokannat, vähennykset sekä veron keruun ja valvonnan. Lainsäädäntöä noudattavat sekä yksityishenkilöt että yritykset. Verolainsäädäntö perustuu perustuslakiin sekä erillislakien ja asetusten muodostamaan lainsäädäntöön sekä verohallinnon ohjeisiin.

Verolainsäädäntö kattaa verotuksen keskeiset osa-alueet, kuten verotettavan tulon määrittämisen, verokannat ja mahdolliset vähennykset sekä veron maksamisen menettelyt. Säännökset ohjaavat veroilmoitusten antamista, verojen laskemista ja verotuksen täytäntöönpanoa. Yleisellä tasolla siinä käsitellään esimerkiksi tuloveroa, arvonlisäveroa ja kiinteistöveroa sekä näihin liittyviä poikkeuksia ja erityistilanteita.

Hallinto ja toimeenpano kuuluvat verolainsäädännön keskeisiin osiin. Verohallinto vastaa verojen keruusta, valvonnasta ja verotuspäätösten toimeenpanosta. Verovelvolliset voivat tehdä oikaisuja ja hakea muutosta hallinto- tai oikeusasteissa, ja verotuksen soveltamista säätelevät menettelylait sekä verotuksen säädöksiin liittyvät ohjeet ja käytännöt.

Kansainvälinen ulottuvuus vaikuttaa verolainsäädäntöön EU:n säädösten, kansainvälisten verosopimusten sekä siirtohinnoittelua ja tiedonvaihtoa koskevien oikeusnormien kautta. Tietojen vaihto ja mahdolliset kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tähtäävät järjestelyt ovat yleisiä osa-alueita, jotka muokkaavat kotimaista verolainsäädäntöä.

Tavoitteena on oikeudenmukainen, ennakoitava ja tehokas verotus sekä veropetosten ja kiertämisen ehkäisy ja torjunta, jotta julkinen talous säilyy kestävällä pohjalla.