verkkoselainta

Verkkoselain on ohjelmisto, jonka tehtävä on hakea, tulkita ja esittää verkkosivustoja World Wide Webissä. Siitä käyttäjä antaa URL-osoitteita, seuraa linkkejä ja käyttää verkkosovelluksia HTTP- tai HTTPS -protokollien kautta. Selaimen perustoimintoon kuuluu sekä sisällön hakeminen palvelimilta että sivun renderöinti ja käyttäjän kanssa käytävä vuorovaikutus staattisessa sekä dynaamisessa sisällössä.

Selaimen ydin koostuu renderöintimoottorista, joka tulkitsee HTML- ja CSS-koodin sekä suorittaa JavaScriptin, sekä käyttäjärajapinnasta, jonka kautta resources ladataan ja sivuja näytetään. Selain käyttää nykyaikaisia protokollia kuten HTTP/2 tai HTTP/3 sekä suojausmekanismeja TLS/HTTPS-varmennuksineen. Turvallisuuteen kiinnitetään huomiota muun muassa sandboxingilla, same-origin -politiikalla, varoituksilla epäilyttävistä verkkosivustoista ja mahdollisuudella estää epäluotettujen skriptien ajaminen.

Historia ja moottorit: 1990-luvulla Mosaic ja Netscape Navigator mullistivat verkon, ja kehitykset ovat johtaneet moniin eri selaimiin. Yleisimmät renderöintimoottorit ovat Gecko (Firefox), WebKit (pohjainen Safari), Blink (Chrome, Opera) sekä aikaisemmin EdgeHTML (vanha Edge). Selaimet ovat kehittyneet tukemaan nykyaikaisia verkkostandardeja kuten HTML, CSS, JavaScript sekä WebRTC, WebGL ja WebAssembly.

Ominaisuudet ja laajennettavuus: tavallisia ominaisuuksia ovat välilehdet, yksityinen tila, kirjanmerkit, historia, synkronointi eri laitteiden välillä sekä laajennukset tai lisäosat. Kehitystyökalut tarjoavat DOM-hakemiston, nettiteroitus- ja suorituskykymittauksia sekä verkon liikenteen seurannan.

Esimerkkejä suosituimmista verkkoselaimista ovat Google Chrome, Mozilla Firefox, Apple Safari, Microsoft Edge ja Opera. Verkkoselaimet ovat olennaisia välineitä verkkopalveluiden käytössä ja ne kehittyvät jatkuvasti vastaamaan turvallisuus-, yksityisyys- ja suorituskykyhaasteisiin.

---