verkkoliitäntäsysteemit

Verkkoliitäntäsysteemit, suomeksi myös verkkokortti tai verkkosovitin, ovat tietokoneen tai muun verkkoyhteyttä tarvitsevan laitteen osia, jotka mahdollistavat yhteyden muodostamisen tietoverkkoon. Ne ovat välttämättömiä tiedonsiirrolle paikallisverkossa (LAN) tai laajemmissa verkoissa, kuten internetissä. Verkkoliitäntäsysteemi muuntaa laitteen sisäisen datan verkon kuljettamaan muotoon ja päinvastoin.

Tyypillisesti verkkoliitäntäsysteemit ovat joko integroitu emolevylle tai erillisinä laajennuskortteina. Langalliset verkkoliitäntäsysteemit käyttävät yleisesti RJ-45-liitintä, johon kytketään Ethernet-kaapeli. Langattomat verkkoliitäntäsysteemit, kuten Wi-Fi-kortit, hyödyntävät radiotaajuuksia tiedonsiirtoon ilman fyysistä kaapelointia. Ne tarjoavat joustavuutta ja liikkuvuutta verkkoyhteydessä.

Nykyaikaisissa tietokoneissa langallinen Ethernet-liitäntä on lähes aina vakiona emolevyn mukana. Langattomat verkkokortit ovat myös yleistyneet merkittävästi, ja monet kannettavat tietokoneet ja mobiililaitteet sisältävät ne oletuksena. Verkkoliitäntäsysteemin toiminta perustuu laitteiston ja ohjelmiston yhteistyöhön. Laitteisto hoitaa fyysisen tiedonsiirron ja signaalinkäsittelyn, kun taas ohjelmistoon kuuluvat ajurit ja verkkoprotokollat, jotka mahdollistavat tiedon oikeellisen reitityksen ja tulkinnan.