verkkoliitäntälaiteyksiköllä

Verkkoliitäntälaiteyksikkö, yleisesti tunnettu nimellä NIC (Network Interface Card) tai verkkokortti, on tietokoneen tai verkkolaitteen laitteisto-osa, joka mahdollistaa sen liittymisen tietokoneverkkoon. Se toimii rajapintana laitteen ja verkon välillä, muuntaen datapaketteja laitteen ymmärtämästä muodosta verkon välittämään muotoon ja päinvastoin. NIC-kortti on välttämätön, jotta laite voi kommunikoida muiden verkon laitteiden kanssa, kuten muiden tietokoneiden, palvelinten tai reitittimien kanssa.

NIC-kortit voivat olla joko erillisiä laajennuskortteja, jotka asennetaan tietokoneen emolevylle, tai ne voivat olla integroitu suoraan emolevylle. Nykyään useimmissa tietokoneissa verkkoliitäntä on sisäänrakennettu. Verkkoliitäntälaiteyksiköt tukevat erilaisia verkkoteknologioita, kuten Ethernetiä, joka on yleisin langallinen verkkostandardi, ja Wi-Fi:tä langattomiin verkkoihin. Ethernet-verkkokortit käyttävät tyypillisesti RJ45-liitintä, johon verkkokaapeli liitetään, kun taas langattomat verkkokortit käyttävät antennia signaalien vastaanottamiseen ja lähettämiseen.

Verkkoliitäntälaiteyksikön tehtävä on datan lähettäminen ja vastaanottaminen sekä verkon osoitteiden, kuten MAC-osoitteiden, hallinta. Jokaisella NIC-kortilla on yksilöllinen, laitteistotasolla määritetty MAC-osoite, joka toimii laitteen tunnistajana verkossa. Lisäksi NIC huolehtii datapakettien formaatin tarkistamisesta ja tarvittavista virheenkorjaustoimenpiteistä.