verkkoarkkitehtuureista

Verkkoarkkitehtuuri on tietoverkkojen suunnittelua ja järjestämistä ottaen huomioon sekä fyysiset laitteet että ylä- ja alipinnat sekä niihin liittyvät protokollat ja hallintamekanismit. Sen tavoitteena on tarjota toimiva, turvallinen ja skaalautuva verkko, joka vastaa organisaation tarpeisiin sekä nykyhetken että tulevien vaatimusten mukaisesti.

Perusmalleja ja arkkitehtuurilähtökohtia ovat esimerkiksi OSI-viitemalli ja TCP/IP -pino. OSI-malli kuvaa seitsemän kerroksen konseptuaalisen jakautumisen, mikä auttaa erittelemään toiminnallisuudet kerroksittain. TCP/IP -pino puolestaan määrittelee käytännön protokollat ja kommunikointirakenteen nykyverkoissa. Verkon arkkitehtuuri voi perustua client-server- tai peer-to-peer -malliin, ja käytetyt topologiat voivat olla tähtimäinen, rengas- tai mesh-verkko, riippuen mittakaavasta ja luotettavuusvaatimuksista.

Datakeskusverkkojen suunnittelussa esiintyy tyypillisesti kolme- tai useammantason arkkitehtuuri sekä modernit spine-leaf -mallit, jotka tähtäävät korkeaan kaistanleveyteen ja pieniin latensseihin suurissa virtauksissa. WAN-arkkitehtuureissa huomioidaan etäiset toimipisteet, varmuus ja kustannustehokkuus, usein monimutkaisilla reititys- ja verkkopolitiikkaratkaisuilla.

Nykytrendit sisältävät ohjelmistopohjaistetun verkon (SDN), verkon toiminnallisuuden virtualisoinnin (NFV) sekä verkon virtualisoinnin, konttien ja pilviympäristöjen integroinnin. Myös edge- ja hajautetut ratkaisut asettavat uusia vaatimuksia arkkitehtuureille. Suunnittelussa korostuvat standardointi, turvallisuus, hallittavuus sekä elinkaaren hallinta ja yhteentoimivuus eri teknologioiden kanssa.