verihyytymän

Verihyytymä, tiivistettynä trombi, on verisuonen sisäpuolella muodostuva kiinteä hyytymä. Se koostuu verihiutaleista, fibriinistä sekä vereen liittyvistä soluista. Verihyytymät syntyvät normaalin hyytymisreaktion osana vaurion paikkeilla, mutta ne voivat muodostua patologisesti ja estää verenkiertoa. Verihyytymisen keskeisiä tekijöitä kuvaa Virchowin triadi: veren virtauksen hidastuminen, veren hyperkoagulabiliteetti sekä endoteelin vaurio.

Kliinisesti verihyytymät voivat jäädä paikoilleen suonissa tai irtautua ja kulkeutua verenkiertoon. Merkit voivat vaihdella riippuen hyytymän sijainnista. Tärkeimpiä patologiaa ovat syvä laskimotromboosi (DVT) sekä keuhkoembolia (PE). Verihyytymät voivat aiheuttaa myös aivoverenkierron tai sydämen verisuonten häiriöitä, kuten aivohalvausta tai sydäninfarktia.

Diagnoosi perustuu oireisiin, riskitekijöihin sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin. D-dimeerin pitoisuus veressä voi olla koholla, mutta se ei yksin riitä toteamiseen. Kuvantamismenetelmistä keskeisiä ovat Doppler-ultraäänitutkimus laskimoissa ja keuhkojen CT-angiografia PE:n epäilyssä.

Hoito pyrkii estämään hyytymän laajentumisen, uuden hyytymän muodostumisen sekä komplikaatioiden syntymisen. Akuutissa vaiheessa käytetään antikoagulantteja (esim. hepariini) sekä suun kautta otettavia antikoagulantteja (DOAC:t kuten apiksabaani, rivaroksabaani tai edoksabaani) tai varfariinia. Joissakin tapauksissa voidaan harkita trombolyysiä tai hyytymän poistavaa kirurgista toimenpidettä. Pitkäaikainen hoito sekä ennaltaehkäisy pyritään minimoimaan uusien tromboosien vaaraa sekä困难, kuten posttromboottisen oireyhtymän riskiä. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat liikunta, painonhallinta, kompressiosukat ja riskitekijöiden hallinta.