verenvuotohäiriöistä

Verenvuotohäiriöt ovat ryhmä sairauksia, joissa veren hyytymisjärjestelmässä on puutteita. Tämä voi johtaa lisääntyneeseen verenvuotoriskiin, joka voi ilmetä mustelmina, nenäverenvuotoina, pitkittyneinä vuotoina haavoista tai vakavampina sisäisinä verenvuotoina.

Yleisimpiä verenvuotohäiriöitä ovat hemofiliat, jotka ovat perinnöllisiä sairauksia, joissa tietyt hyytymistekijät puuttuvat tai ovat vajavaisia. Heille A on yleisin muoto, ja se johtuu hyytymistekijä VIII:n puutteesta. Heille B johtuu hyytymistekijä IX:n puutteesta. Von Willebrandin tauti on toinen yleinen perinnöllinen verenvuotohäiriö, joka vaikuttaa sekä hyytymistekijä VIII:n toimintaan että verihiutaleiden takertumiseen.

Muita verenvuotohäiriöitä voivat olla hankinnaisia tiloja, kuten maksasairauksien aiheuttamat hyytymistekijäpuutokset, K-vitamiinin puutos tai disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIK). Myös tietyt lääkitykset, kuten antikoagulantit, voivat lisätä verenvuotoriskiä.

Verenvuotohäiriöiden diagnosointi perustuu potilaan oireiden, sukuhistorian ja laboratoriotutkimusten perusteella. Tutkimuksissa arvioidaan veren hyytymisaikaa ja hyytymistekijöiden pitoisuuksia. Hoito riippuu häiriön tyypistä ja vaikeusasteesta. Se voi sisältää hyytymistekijäkorvaushoidon, lääkityksen tai muiden hoitomuotojen käyttöä. Verenvuotohäiriöitä sairastavien elämänlaatu on parantunut merkittävästi uusien hoitojen kehittymisen myötä.