velvoittavuutta

Velvoittavuus tarkoittaa sitä, että jokin sääntö, sopimus tai päätös sitoo sen kohteena olevia tahoja noudattamaan määriteltyä toimintaa tai menettelyä. Se kuvaa sekä oikeudellista että moraalista sitovuutta: oikeudellinen velvoittavuus tarkoittaa sitoutumista, josta voi seurata täytäntöönpanotoimia tai seuraamuksia, kun velvoitetta ei noudateta; moraalinen velvoittavuus puolestaan perustuu eettisiin velvollisuuksiin ilman välitöntä oikeudellista pakkoa.

Suomessa velvoittavuus muodostuu laeista ja muista oikeusnormeista, hallintopäätöksistä sekä sopimuksista. Näin ollen se voi koskea yksilöitä, yrityksiä, julkisyhteisöjä ja viranomaisia. Kansainvälisistä sitoumuksista ja EU-lainsäädännöstä johtuva velvoittavuus sitoo valtioita ja usein näkyy myös kansallisessa lainsäädännössä.

Sopimuksellinen velvoittavuus syntyy, kun sopimusosapuolet hyväksyvät ehdot; velvoitteet tulevat voimaan pätevästi ja voivat olla oikeudellisesti täytäntöönpanettavissa. Ehtojen rikkominen voi johtaa vahingonkorvauksiin, sopimussakkoihin tai muihin oikeudellisiin seuraamuksiin. Julkisessa hallinnossa velvoittavuus ilmenee asetuksista, päätöksistä ja ohjeistuksista, jotka määräävät toiminnan tietyllä tavalla.

On tärkeää erottaa velvoittavuuden oikeudellinen ja moraalinen ulottuvuus sekä suositusten velvoittavuus: suositukset voivat olla moraalisesti velvoittavia mutta eivät yleensä oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia.