vektorisoiminen

Vektorisoiminen viittaa useisiin eri ilmiöihin riippuen tieteenalasta, mutta kaikissa tapauksissa kyse on jonkin asian muuttamisesta vektorimuotoon tai sitomista vektoriin. Biologiassa vektorisoiminen tarkoittaa DNA-fragmenteiden liittämistä vektoriin, kuten plasmidiin tai virukseen, jotta ne voivat replikoitua ja ilmentyä isäntäsolussa. Tätä käytetään esimerkiksi geenien klonaamiseen, ilmentymän tuottamiseen ja tutkimukseen sekä geeniterapian kehittämiseen. Prosessi painottaa valittua vektoria, yhdistämistapoja sekä varmistusta tarkistuksin, mutta kuvaa on yleisellä tasolla eikä sisältöä käytännön ohjeineen.

Tietotekniikassa ja grafiikassa vektorisoiminen tarkoittaa rasterin tai muun ei-vektorigrafiikan muuttamista vektorimuotoon, jossa kuvan perusyksiköt ovat käyriä ja polygoneja. Vektorikuva on skaalautuva ilman laadun heikkenemistä ja soveltuu erityisesti logojen, piirustusten ja CAD-muotoilujen tallentamiseen. Tyypillisiä vektorigrafiikan muotoja ovat SVG ja PDF. Vektorisoiminen voi sisältää käsin tehtyä jäljennystä tai automaattisia tekniikoita, kuten käyrien sovitusta.

Tietoanalytiikassa ja koneoppimisessa vektorisoiminen tarkoittaa datan tai tekstin muuntamista numeerisiksi vektoreiksi, joita algoritmit voivat käsitellä. Esimerkkejä ovat sanojen upotukset, one-hot-enkoodaus sekä erilaiset tiivistys- ja featurointimenetelmät. Vektorointi muokkaa datan rakennetta ja mittasuhteita, vaikuttaen sekä suorituskykyyn että tulkittavuuteen.

Kontekstista riippuen vektorisoiminen tähtää tiedon tallennettavuuteen, analyysiin ja skaalautuvuuteen sekä helpottaa laskennallista käsittelyä. Eri sovelluksissa siihen liittyy myös haasteita, kuten valittujen vektorien soveltuvuus, lisäarvon tuottaminen ja riskit, kuten bio- tai yksityisyyssuojan osa-alueet.