klonaamiseen

Klonaaminen on prosessi, jossa luodaan geneettisesti identtinen kopio eli klooni jostakin organisista, solusta tai molekyylistä. Luonnossa esiintyy asekksuaalista lisääntymistä, joka tuottaa geneettisesti identtisiä jälkeläisiä, kuten yksisoluisten organismien jakautumista tai kasvien pistokkaista kasvua.

Tieteellisessä yhteydessä termiä klonaaminen käytetään usein viittaamaan keinotekoisiin menetelmiin. Yksi tunnetuimmista menetelmistä on somattisen solun tumansiirto (SCNT), jossa yhden organismin somattisen solun tuma siirretään toisen organismin munasoluun, josta tuma on poistettu. Tämä yhdistelmä kehittyy sitten uudeksi organismiksi, joka on geneettisesti identtinen tumansa lähteen kanssa. Tätä menetelmää on käytetty nisäkkäiden, kuten lampaiden ja nautojen, kloonaamiseen.

Molekyylikloonaamisessa, joka on yleinen biologiassa, pieni DNA-pätkä, kuten geeni, liitetään vektorimolekyyliin, kuten plasmidiin, ja niitä monistetaan bakteerisolujen sisällä. Tämä mahdollistaa spesifisten DNA-jaksojen suuren määrän tuottamisen tutkimus- tai sovelluskäyttöön.

Klonaamisella on potentiaalisia sovelluksia lääketieteessä, esimerkiksi terapeuttisten proteiinien tuottamisessa ja kantasolututkimuksessa. Eläinkloonaamisella on pyritty säilyttämään uhanalaisia lajeja tai palauttamaan sukupuuttoon kuolleita lajeja, vaikkakin nämä hankkeet ovat eettisesti ja teknisesti haastavia. Klonaamiseen liittyy myös eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka ovat herättäneet keskustelua sen käytöstä ja rajoituksista.