vedenpitävyyden

Vedenpitävyyden käsite viittaa kykyyn pidättää vettä tai estää veden kulkeutuminen rakenteen, materiaalin tai ympäristön kautta. Termi on polyseeminen ja sen merkitys riippuu kontekstista: maaperä- ja kasvibiologiassa se kuvaa veden pidättymistä sekä saatavilla olevaa kosteusvarastoa kasveille; rakennus- ja materiaalitekniikassa se tarkoittaa vedenpitävyyttä eli veden läpäisemättömyyttä tai vesieristystä.

Maaperässä vedenpitävyys liittyy veden varastoitavuuteen ja veden liikuttumiseen maaperässä. Se riippuu mm. rakeisuudesta, tiiviydestä, orgaanisen aineksen määrästä sekä maaperän rakenteesta. Saven kaltainen maa voi pitää runsaasti vettä mutta samalla olla huonosti vettä läpäisevää, kun taas hiekka läpäisee vettä helposti mutta pidättää vähemmän. Käytännön näkökulmassa vedenpitävyys määrittelee, kuinka kauan maa pysyttelee kosteana ja miten nopeasti kasvit saavat vettä.

Rakenteissa vedenpitävyys tarkoittaa veden pääsyn estämistä, kastumisen ehkäisyä ja kosteudenhallintaa. Tätä varten käytetään vesieristystä, kosteudenhallintamateriaaleja sekä tiivistyksiä, joiden tavoitteena on estää vesivahingot ja ylläpitää rakennusten kuivatilat. Vedenpitävyyden arviointi tapahtuu erilaisin testein, kuten vesivuodon ja kosteuskestävyyden mittauksin.

Käytännössä vedenvpitävyyden käsite on tärkeä sekä maataloudessa ja maisemoinnissa että rakentamisessa, ja sen tasapaino vaikuttaa sekä säänkestävyyteen että käytännön toimivuuteen. Lisätietoja: vedenpitävyys, vedenläpäisevyys sekä vesieristys.