vastausvajeeseen

Vastausvajeeseen tarkoittaa tilaa, jossa tutkimusaineistossa on puuttuvaa vastattua dataa. Tämä ilmenee erityisesti kyselytutkimuksissa, kun osa vastaajista ei vastaa tai vastauksia jätetään väliin. Vastausvajeeseen viitataan sekä ilmaisuna siitä, että data on siirtymässä kohti puuttuvuutta, että tilana, jota tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja kontrolloimaan.

Vastausvaje jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: item nonresponse, jossa yksittäiset kysymykset jäävät vastaamatta, ja unit nonresponse, jossa koko vastaajakierros tai yksikkö jätetään tutkimuksen ulkopuolelle. Syitä ovat kysymysten herkkyys ja koettu rasitus, tutkimuksen pituus ja vaatimukset, vastaajien luottamuksen puute sekä tekniset tai kielelliset ongelmat. Myös tutkimusmuodolla (esim. sähköinen vs. paperinen) sekä kieltäminen voidaan vaikuttaa vastausaktiivisuuteen.

Vaikutukset ja mittaaminen: Vastausvaje voi johtaa harhaanjohtavaan epätasapainoon ja valikoitumisharhaan (nonresponse bias), mikä heikentää tilastollista voimaa ja voi vääristää johtopäätöksiä, erityisesti MAR- tai MNAR-tyyppisissä tilanteissa. Tutkimuksessa mitataan vastausvajeen laajuutta muun muassa vastausprosentilla ja puuttuvien arvojen rakenteella sekä arvioidaan puuttuvuuden mallinnuksen tarvetta.

Hallitseminen: Vastausvajeen minimoimiseksi keinoja ovat kyselyn suunnittelun parantaminen (lyhyys, selkeys, herkkyyden hallinta), follow-up-käynnit, kannustimet sekä luottamuksen lisääminen tietojen käyttöä kohtaan. Puuttuvat tiedot voidaan käsitellä imputointimenetelmillä, kuten moninkertaisella imputoinnilla, sekä painotuksilla, jotta tulokset pysyvät mahdollisimman luotettavina.