varmuuskopiointikäytäntöjä

Varmuuskopiointi tarkoittaa tietojen suojaamista siten, että ne ovat palautettavissa häiriöillä, onnettomuuksilla tai virheillä. Käytännössä se tarkoittaa kopioiden luomista tärkeästä datasta ja niiden säilyttämistä erillisessä paikassa palautustarkoitusta varten. Varmuuskopiot voivat kattaa yksittäiset tiedostot, ohjelmisto- ja järjestelmäkokonaisuudet sekä koko käyttöympäristön.

Varmuuskopiointiin on useita menetelmiä: täysi varmuuskopio (full backup) kopioi kaiken valitun datan; inkrementaalinen varmuuskopio tallentaa vain muutokset edellisestä varmuuskopiosta; differentiaalinen varmuuskopio tallentaa muutokset viimeisimmästä täyskopion jälkeen.

3-2-1 sääntö: kolme kopiota dataa, kaksi erillistä tallennusmediaa ja yksi kopio säilytetty pois paikalta tai offline-tilassa.

Tallennusvaihtoehdot: ulkoiset kiintolevyt, NAS-laitteet sekä pilvipalvelut. Ulkoiset laitteet ovat nopeita ja hallittavia, mutta vikaantumisen tai katoamisen riski on suurempi. Pilvitallennus tukee skaalautuvuutta ja säännöllistä varmuutta, mutta tuottaa jatkuvia kustannuksia ja riippuvuuden palveluntarjoajasta. Salaus sekä siirron että levyllä säilyttämisen tulisi olla käytössä.

Parhaat käytännöt: automatisoitu aikataulu, palautustestit säännöllisesti, versionointi, salaus, pääsyoikeuksien hallinta sekä selkeät säilytys- ja poistopolitiikat.

Riskejä ovat ransomware, laitteistoviat, inhimilliset virheet sekä skenaario, jossa kopiot ovat yhtä haavoittuvia kuin alkuperäinen data. Ilmavälista varmuuskopiointi (air gap) voi lisätä turvaa offline- tai offsite-lokaatiossa.

EU:n tietosuoja-asetukset ja muut lait vaikuttavat henkilötietojen varmuuskopioinnin vaatimuksiin, kuten säilytysajoihin ja tietojen suojaamiseen.