varhaiskeskiaikaan

Varhaiskeskiaika viittaa historian ajanjaksoon, joka seuraa antiikin aikaa ja edeltää myöhäiskeskiaikaa. Sen tarkkoja vuosilukuja määritellään eri tavoin, mutta yleisesti sen katsotaan alkavan Rooman valtakunnan länsiosan tuhosta noin 400-luvulla jKr. ja päättyvän noin 1000-luvun lopulla tai 1100-luvun alussa. Tämä ajanjakso tunnetaan myös nimellä pimeät vuosisadat, vaikkakin tämä termi on nykyään kiistanalainen ja monet tutkijat pitävät sitä liian negatiivisena ja yksinkertaistavana.

Varhaiskeskiaikaa leimasivat suuret poliittiset ja sosiaaliset muutokset. Länsi-Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen Eurooppa pirstoutui useiksi germaanisten heimojen perustamiksi kuningaskunniksi. Tämä johti yhteiskunnallisen järjestyksen muutoksiin, kaupunkien koon pienenemiseen ja maaseutuyhteisöjen merkityksen kasvuun. Taloudellinen toiminta keskittyi pitkälti maanviljelyyn. Kirkon rooli kasvoi merkittävästi, ja se toimi yhtenäisenä voimana sekasortoisessa maailmassa, säilyttäen oppia ja kulttuuria.

Tänä aikana kehittyivät feodalismi ja läänityslaitos, jotka määrittivät sosiaalista hierarkiaa ja maanomistusta. Vikingien, maurien ja muiden ryhmien hyökkäykset ja muuttoliikkeet vaikuttivat merkittävästi Euroopan karttaan ja kulttuuriin. Vaikka monia edistysaskeleita antiikin ajalta menetettiin, varhaiskeskiaika loi myös pohjaa myöhemmälle kehitykselle muun muassa teknologian ja hallintojärjestelmien saralla. Se oli aikaa, jolloin uudet identiteetit ja yhteiskunnalliset rakenteet muotoutuivat tulevaisuutta varten.