varastonarvostusstandardeja

Varastonarvostusstandardeja ovat kirjanpidolliset säännöt ja suositukset, jotka määräävät, miten varastot arvostetaan tilinpäätöksessä. Kansainvälisesti keskeisin ohjeistus on IFRS:n IAS 2 Inventories, mutta valtioilla voi olla omia sovelluksia ja lisäohjeita. Varastojen arvoon vaikuttavat sekä kustannukset että realisointiin liittyvät arviot, ja tavoitteena on antaa realistinen kuva varaston taloudellisesta arvosta.

Arvostusperiaate perustuu LCNRV-periaatteeseen: varaston kirjanpidollinen arvo on pienempi kahdesta vaihtoehdosta, kustannuksesta tai netto realisoitavasta arvoista (NRV). NRV määritellään arvioiduksi myyntihinnaksi normaalissa liiketoiminnassa vähennettynä arvioiduilla lopetuskustannuksilla sekä myyntiin liittyvillä kuluilla. Jos NRV laskee, varaston arvo alennetaan alaspäin ja alennus heijastuu tulokseen. Jos NRV sitten nousee, alennusta voidaan tarvittaessa palauttaa enintään aiemman alennuksen suuruinen.

Kustannuslaskentamenetelmät ja kustannusten koostumus: IAS 2 sallii kustannuksen määrittämisessä erityisesti FIFO- ja painotetun keskiarvon menetelmät. LIFO-menetelmän käyttäminen ei ole IFRS:n mukaan sallittua. Kustannuksiin voivat sisältyä ostokustannukset, muuntamiskustannukset sekä muut, varaston nykyiseen tilaan ja sijaintiin saattamiseen liittyvät kustannukset. Joissakin tilanteissa standardikustannusjärjestelmät voivat olla hyväksyttyjä, mikäli ne vastaavat todellisia kustannuksia.

Tiedonanto ja liitännäiset seikat: IFRS edellyttää, että tilinpäätöksessä ilmoitetaan arvostuspolitiikka sekä tiedot varaston kirjanpidollisista arvoista, alaskirjauksista, sekä mahdollisista palautuksista. IFRS- ja US GAAP -eroilla, kuten LIFO:n käytöllä ja alaskirjausten käsittelyllä, on vaikutusta varastojen arvostukseen eri standardeissa.