varajärjestelmä

Varajärjestelmä tarkoittaa suunnitteluperiaatetta, jolla kriittinen toiminto voidaan ylläpitää häiriön sattuessa. Siinä on toistuvia komponentteja, erillisiä laitteita tai kokonaisia järjestelmiä, jotka voivat ottaa tehtävät vastaan, jos ensisijainen järjestelmä epäonnistuu tai on tilapäisesti pois käytöstä. Tavoitteena on turvallinen, nopea siirtymä toiminnasta pääjärjestelmästä varajärjestelmään ja siten järjestelmän saatavuuden turvaaminen.

Varajärjestelmiä voidaan toteuttaa useilla tavoilla. Redundanssi voi olla aktiivinen (active-active) tai aktiivinen-passivinen (active-passive), ja konfiguraationa käytetään usein N+1- tai N+2-ratkaisua. Failover on automatisoitu siirtymä pääjärjestelmästä varajärjestelmään. Käytännössä varajärjestelmiin kuuluvat redundanssiyksiköt, kaksinkertaiset sähkö- ja verkkoyhteydet, varavirtalähteet sekä UPS-järjestelmät, varageneraattorit sekä tallennus- ja laskentajärjestelmien klusterointi tai RAID-tason suojaus.

Sovelluskohteita ovat kriittiset infrastruktuurit kuten datakeskukset ja pilvipalvelut, verkkopalvelimet, tele- ja energiaverkkojen laitteistot, sairaaloiden potilas- ja tiedonhallintajärjestelmät sekä liikenteen ja ilmailun hallintajärjestelmät. Varajärjestelmiin kuuluu usein sekä fyysisiin laitteisiin että ohjelmistopohjaisiin ratkaisuja, kuten automatisoidut varmistukset, varmuuskopiot sekä tiedon eheyden turvaavat mekanismit.

Suunnittelussa otetaan huomioon kustannukset, kompleksisuus sekä yhteisvahinkoihin liittyvä riski. Painopisteinä ovat ylläpito, säännöllinen testaaminen ja valvonta sekä automaatio. Keskeisiä mittareita ovat palautumisaika (RTO) ja palautuspiste (RPO), joiden asettaminen vaikuttaa valittaviin teknologioihin ja toteutukseen.