vanhemmuusmallit

Vanhemmuusmallit viittaavat erilaisiin tapoihin, joilla vanhemmat kasvattavat ja tukevat lapsiaan. Nämä mallit eivät ole jäykkiä luokitteluja, vaan pikemminkin jatkumoita, jotka kuvaavat vanhemmuuden eri ulottuvuuksia. Yksi yleisesti tunnettu ja tutkittu malli on Baumrindin vanhemmuustyylit, joka perustuu vaativuuteen ja reagointiin.

Autoritaarinen vanhemmuus on tyyli, jossa korostuu vanhemman tiukka auktoriteetti ja lasten totteleminen. Sääntöjä valvotaan tarkasti, ja niiden rikkomisesta seuraa usein rangaistuksia. Reagointi lapsen tarpeisiin voi olla vähäisempää.

Autoritatiivinen vanhemmuus puolestaan yhdistää korkean vaativuuden ja korkean reagointi- ja tukitason. Vanhemmat asettavat selkeät rajat ja odotukset, mutta ovat samalla avoimia keskustelulle ja tukevat lasten itsenäisyyttä. Tässä mallissa lapsen tunteita ja näkökulmia arvostetaan.

Salliva tai joustava vanhemmuus on tyyli, jossa vanhemmat ovat hyvin reagoivia ja tukevia, mutta asettavat vähän rajoja tai odotuksia. Lapset saavat paljon vapautta, ja vanhemmat pyrkivät usein olemaan enemmän ystäviä kuin auktoriteetteja.

Välinpitämätön tai laiminlyövä vanhemmuus on tyyli, jossa sekä vaativuus että reagointi ovat matalia. Vanhemmat eivät ole kovin mukana lapsen elämässä, eikä selkeitä rajoja tai tukea ole tarjolla.

On tärkeää huomata, että vanhemmuus on dynaamista ja voi vaihdella tilanteiden ja lasten kehitysvaiheiden mukaan. Lisäksi kulttuuriset tekijät vaikuttavat merkittävästi siihen, mitkä vanhemmuuden piirteet koetaan ihanteellisiksi tai toimiviksi. Monet vanhemmat käyttävät elementtejä useammasta eri mallista.