vammaisuuksista

Vammaisuus on tila, jossa henkilöllä on pitkäaikainen fyysinen, psyykkinen, älyllinen tai aistivamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää henkilöä osallistumasta yhteiskuntaan täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Käsite vammaisuudesta on laaja ja kattaa monenlaisia tiloja ja toimintarajoitteita. Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista määrittelee vammaisuuden kehittyneenä käsitteenä, joka syntyy, kun ihmiset, joilla on pitkäaikaisia ruumiillisia, mielenterveyteen liittyviä, henkisiä tai aistiin liittyviä vammoja, kohtaavat asenteellisia ja ympäristöön liittyviä esteitä, jotka estävät heitä osallistumasta yhteiskuntaan täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vammaisuus voi ilmetä eri tavoin ja vaikuttaa henkilön elämään monilla osa-alueilla, kuten liikkumiseen, kommunikointiin, oppimiseen tai sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Yhteiskunnan rakenteet, asenteet ja palvelut voivat joko edistää tai vaikeuttaa vammaisten henkilöiden osallisuutta. Vammaisuuskäsitys on muuttunut historian saatossa lääketieteellisestä mallista, jossa vamma nähdään yksilön "vikana", sosiaaliseen malliin, joka korostaa yhteiskunnan roolia esteiden luomisessa ja poistamisessa. Vammaispolitiikan tavoitteena on poistaa näitä esteitä ja varmistaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuudet. Tähän sisältyy esimerkiksi esteettömyyden parantaminen, syrjinnän torjunta ja tukipalveluiden kehittäminen.