valvontayhteiskunta

Valvontayhteiskunta on yhteiskunta, jossa yksilöiden liikkuminen, käyttäytyminen ja vuorovaikutukset ovat jatkuvan valvonnan ja tiedonkeruun kohteena. Termi kuvaa tilaa, jossa sekä julkisen että yksityisen sektorin toimielimet käyttävät laajaa valvontalaitteistoa – teknologioita kuten CCTV-kameroita, tekoälyä, metatietojen keruuta ja digitaalisten palvelujen seurantoja – sekä data-analytiikkaa ihmisten ennakointiin ja ohjaamiseen. Se pohjautuu Foucaultin panoptikon käsitteeseen sekä myöhemmin David Lyonin ja muiden valvontatutkimuksen teoksiin, jotka korostavat valtaa ja kontrollia näkymättömänä, kaikkialle ulottuvana näköalana.

Toimijat valvontayhteiskunnassa ovat sekä valtion turvallisuus- ja oikeuslaitokset että yksityiset yritykset, jotka keräävät ja yhdistävät dataa yksilön käyttäytymisestä. Tekniikoita ovat julkisen tilan kamerat, liikenne- ja liikkeenseurantaa varten asennetut sensorit, mobiilisovellukset ja digitaaliset palvelut, hakukoneet sekä sosiaalinen media. Lisäksi rekisterit, biotiedot ja tekoälypohjaiset analyysit voivat vaikuttaa yksilön arkeen, kuten työnhaussa, vakuutuksissa, lainoissa tai oikeudellisissa prosesseissa.

Keskustelu valvontayhteiskunnasta painottuu tasapainoon turvallisuuden ja yksityisyyden välillä sekä valvonnan legitimiteetin, läpinäkyvyyden ja oikeuksien turvaamisen kysymyksiin. GDPR ja muut datansuojalait luovat puitteita, mutta teknologiat ja käytännöt asettavat jatkuvia haasteita valvonnan valvonnalle, vastuulle ja demokraattiselle valvonnalle. Kritiikki liittyy kasvavaan valtaetujen epätasapainoon, turvallisuuskulttuurin ja yksilön vapauksien heikentymiseen sekä mahdollisiin väärinkäytöksiin.