valumenetelmässä

Valumenetelmä on analyyttisen kemian menetelmä, jossa määritettävä pitoisuus arvioidaan mittaamalla tilavuus tunnetun konsentraation omaavaa titranttia, joka reagoi näytteen kanssa. Menetelmä perustuu reaktiosuhteeseen ja stoikiometriaan: kun reaktio etenee täydellisesti, analyytin määrä voidaan laskea titrantin tilavuuden ja konsentraation sekä reaktiosuhteen avulla.

Titrausprosessi etenee tyypillisesti niin, että näyte ja titrantti reagoivat kontrolloidusti, usein alussa näyte tilavitetaan ja titranttia lisätään suurin piirtein pienin annoksin. End point -ilmaisin tai mittaus (esimerkiksi indikaattori, pH-mensuuri tai elektrodin signaali) kertoo, milloin reaktio on saavuttanut tarkoitettu tilanne. End point ei aina vastaa täydellistä ekvivalenttipistettä, mutta ne pyritään sijoittamaan siten, että mittaustulos on tarkka.

Laskennassa käytetään peruskaavaa M1V1 = M2V2 tai muuta stoikiometrista suhdetta, jossa tunnettu titrantin konsentraatio ja mitattu tilavuus määrittävät analyytin määrän. Tässä korostuvat oikea näytteen valmistelu, titrantin standardointi, mittausvauhdin kontrollointi sekä toistettavuus.

Valumenetelmät ovat yleisiä erityisesti hapon-emäntä-, redoks- ja kompleksiometrisissa titrauksissa (esim. EDTA), sekä vedenlaatu- ja elintarviketieteessä. Menetelmän etuja ovat suuri tarkkuus ja konstaillisuus, pienet näytteet ja selkeä mittaustulos; rajoitteisiin kuuluu endpointin oikeaoppinen tulkinta ja joissain tilanteissa titrantin vakaus tai näytteen vuorovaikutukset.