valtuutetettu

Valtuutettu on suomalainen sana, jolla on sekä adjektiivinen että substantiivinen merkitys. Adjektiivisessa käytössä se tarkoittaa henkilöä tai tilannetta, jossa on annettu valta tai valtuutus toimia puolesta tai valvovassa asemassa. Esimerkiksi oikeudellisissa tai liiketoiminnallisissa yhteyksissä voidaan puhua valtuutetusta henkilöstä, jolla on valtuudet allekirjoittaa asiakirjoja tai tehdä sitovia toimia.

Substantiivina valtuutettu tarkoittaa henkilöä, joka on saanut valtuuttamisen tai valtuutuksen toimia toisen henkilön tai yhteisön lukuun. Keskeisiä käyttökonteksteja ovat edustaminen ja asiamiehenä toimiminen sekä hallinnolliset viranomaiset. Suomessa puhekielessä ja valtakunnan tasolla termiä käytetään usein viitattaessa kunnan- tai kaupunginvaltuutettuun, eli henkilön, joka kuuluu kunnan tai kaupungin valtuustoon ja osallistuu päätöksentekoon.

Käytännössä valtuutettu voi toimia esimerkiksi valtakirjan perusteella, jolloin hän saa oikeuden edustaa toista osapuolta tietyissä asioissa. Tällöin puhutaan valtuutuksesta, jolla määritellään toimivaltuudet ja rajoitukset. Valtuutettujen roolit voivat siis vaihdella asianomaisen kontekstin mukaan: he voivat olla oikeudellisia edustajia, liiketoiminnan sijaisia tai valtuuston jäseniä.

Etymologisesti sana juontaa juurensa verbistä valtuuttaa, josta muodostui -ettu-loppu. Samasta juuresta polveutuvat myös sanat valtuus ja valtuutus, jotka kuvaavat valtuuttamisen ja valtuuksien käsitteitä.