valtaasetelmaa

Valta-asetelma tarkoittaa tilannetta, jossa eri toimijat jakavat tai kilpailevat valta- ja vaikutusvallasta tietyn asian tai tilanteen suhteen. Se kuvaa sitä, kuka saa päättää, kenelle annetaan resursseja, ja miten päätöksenteko jakaantuu. Käsite voi viitata sekä mikro-, meso- että makrotason ilmiöihin: yksilötasolla ihmissuhteissa, organisaatioissa, yhteiskunnallisissa instituutioissa ja kansainvälisessä politiikassa.

Valta-asetelmaa määrittävät usein valtaresurssit (taloudelliset, tiedolliset, informatiiviset), legitiimiys sekä oikeutus, sekä hierarkkinen asema ja kyky muodostaa liittoumia. Lisäksi valtaan vaikuttavat muun muassa informaation hallinta, pelisäännöt, käytännön päätöksentekijät sekä kognitiiviset ja kulttuuriset tekijät, jotka legitimoivat toimijoiden aseman.

Tilanteen valta-asetelma on dynami­minen ja kontekstisidonnainen: se muuttuu toimijoiden strategioiden, kriisien, lainsäädännön, taloudellisten tekijöiden sekä julkisen mielipiteen muutosten myötä. Se ilmenee päivittäisessä päätöksenteossa, neuvotteluissa, sopimuksissa, liittoutumisissa sekä epävirallisissa vaikutusten tavoittelun tavoissa.

Sovelluksia löytyy sekä organisaatioiden johtamisesta että poliittisesta ja kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimuksessa valta-analyysi, sidosryhmäanalyysi, neuvotteluteoria ja verkostotutkimus ovat yleisiä lähestymistapoja; laadulliset haastattelut ja määrälliset mittarit voivat kuvata valta-asetelman rakennetta ja muutoksia.