valoominaisuus

Valoominaisuus on suomalainen termi, joka kuvaa valon jakautumisen tasaisuutta jollakin alueella tai kuvassa. Se viittaa siihen, kuinka tasaisesti valo on levinnyt, ja siihen liittyvään havaittavaan kirkkauseroon. Korkea valoominaisuus tarkoittaa yleensä tasaisesti valaistua aluetta ilman suuria hotspotteja tai hämäriä varjoalueita; matala valoominaisuus merkitsee epäjatkuvaa tai epätasaista jakaumaa.

Käytännön mittauksissa valoominaisuutta arvioidaan esimerkiksi luminanssin tilastollisten mittareiden avulla: standardipoikkeamalla, varianssilla tai minimi- ja maksimikirkkauden suhdeluvulla. Digitaalisissa kuvissa ja näytöissä valoominaisuutta voidaan lisäksi arvioida homogeenisuusindeksillä tai gradienttianalyysillä.

Käyttökonteksteja ovat arkkitehtuurivalaistus, teollisuus- ja kuluttajalaitteiden näytöt, valokuvaus sekä kuvankäsittely. Hyvä valoominaisuus parantaa tilan luettavuutta, visuaalista mukavuutta ja kontrastin tulkintaa.

Termi muodostuu sanoista valo ja ominaisuus. Se on käytössä suomalaisessa valaistus- ja kuvankäsittelylitteratuurissa, mutta ei ole kansainvälisesti vakiintunut; englanninkielisissä teksteissä viitataan usein luminanssin uniformisuuteen tai valaistuksen homogeenisuuteen.