valokuitusignaaleja

Valokuitusignaaleja käsittelee ja siirtää valokuituverkko, jossa signaali on suurin osa tapauksista valon pulssina. Siirroissa käytetään yleensä optista koodattua dataa, jossa sähköinen tieto muunnetaan valon voimakkuuteen tai vaiheeseen ja kuljetetaan kuitua pitkin. Optinen signaali voidaan muuntaa ja vahvistaa toistimien avulla, jolloin pitkän matkan yhteydet pysyvät luotettavina.

Kuitutyypeillä on merkittävä vaikutus signaalin käytännön ominaisuuksiin. Single-mode fiber SMF mahdollistaa pitkän matkan siirron ja suurin kapasiteetin, kun taas multimode fiber MMF soveltuu lyhyille, sisäisille verkoille ja datakeskuksiin. Tyypillisiä käyttöalueita ovat kaukopuhelinverkot, laajat dataverkot sekä loppukäyttäjän koti- ja yritysverkot. Tyypilliset viestintätaajuudet ja aallonpituudet ovat noin 1310 ja 1550 nanometriä; 1550 nm on etenkin pienoismassiivista läpäisevyyttä ja matalampaa häviöä varten.

Modulointi muuttaa valon ominaisuuksia signaalin sisällön mukaan. Yleisiä konfiguraatioita ovat voimakkuus- ja vaihemodulaatio, joilla voidaan siirtää digitaalista dataa sekä muuten analogisia signaaleja. Siksi optisessa signaalissa korostuvat kapasiteetti, numeerinen aperture sekä kapean spektrin mahdollistaminen usean aallonpituuden avulla.

Ominaisuuksia ja laadunvarmistusta määrittävät mittaukset, kuten osoitinOSNR, BER ja eye-diagrammi sekä tukkurina käytettävä OTDR. Signaalin laadun hallinta on olennaista käytännön verkkoasemissa.

Standardit ja viitekehykset tulevat ITU-T:n, IEC:n ja IEEE:n dokumenteista. ITU-T määrittelee muun muassa WDM-verkkojen yhteismylkeneet spektrit, kun taas IEC/IEEE-ohjeet kattavat laitteiden liitännät ja yhteensopivuuden.