valitusoikeus

Valitusoikeus tarkoittaa oikeutta hakea muutosta hallinnollisiin tai oikeudellisiin päätöksiin korkeammalta oikeusasteelta. Se on keskeinen osa oikeusvaltion oikeudenkäynti- ja hallinto-oikeutta, jonka avulla voidaan korjata virheitä sekä turvata yksilön oikeusturva ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

Valitusoikeus kattaa pääasiassa kaksi muotoa: valituksen ylemmälle oikeusasteelle sekä hallinnonratkaisuihin liittyvän muutoksenhaun. Valitus kohdistuu tavallisesti siviili- tai rikosasioihin ja mahdollistaa sekä lain tulkinnan että tosiasiallisten perusteiden uudelleenarvioinnin. Hallintovalitus puolestaan koskee hallintoviranomaisen päätöksiä, ja niitä käsittelee usein hallintotuomioistuin. Joissakin tapauksissa valitusoikeus edellyttää lupaa (valituslupa) korkeammalta oikeusasteelta, kuten korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden harkinnassa.

Käytännössä valitusoikeuden käyttö riippuu siitä, onko asian vireille tullut päätös muutoksenhaun piirissä lain mukaan. Ajan määräytyminenkin vaihtelee lainalaisista säännöksistä riippuen, ja valitus on yleensä tehtävä määräajassa. Lisäksi valituksen vaikutukset vaihtelevat: joissakin tilanteissa päätöksen täytäntöönpanoa ei saa panna toimeen ennen valitusasian ratkaisemista, ellei tuomioistuin toisin määrää.

Valitusoikeudella on tärkeä tehtävä oikeusvaltion toimivuudessa: se mahdollistaa viranomaisten ja tuomioistuinten toiminnan sekä lakien soveltamisen ongelmatilanteissa uudelleen arvioimisen, edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenmukaista oikeuskäytäntöä. Sen perusteet löytyvät perustuslaista sekä muun lainsäädännön valitusmenettelyistä.