valaistumiseen

Valaistuminen (illatiivimuoto valaistumiseen) on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa jokin asia, ilmiö tai olento saa kirkkautta, ymmärrystä tai loistokasta valoa. Sanaa voidaan käyttää sekä konkreettisessa että metaforisessa merkityksessä: fyysinen valaistuminen viittaa tilan tai tilojen valaistamiseen, kun taas henkinen tai uskonnollinen valaistuminen tarkoittaa oivaltamisen, syvemmän ymmärryksen tai kokemuksen tilaa. Illatiivimuoto valaistumiseen viittaa siirtymään kohti tätä tilaa.

Etymologisesti sana muodostuu valaisin-juuresta valo sekä -minen-päätteestä. Valaistuminen liittyy läheisesti sanoihin valaistus (valon tuottaminen tilaan tai esineeseen) sekä valistus (informointi, koulutus, tiedon levittäminen) ja on käytössä sekä fyysisen että symbolisen valaistumisen kuvaamisessa. Filosofisissa ja uskonnollisissa teksteissä valaistuminen voi viitata oivaltamiseen, henkiseen heräämiseen tai jumalallisen tai korkeimman totuuden kokemukseen. Suomen kielessä "valaistus" voi viitata sekä käytännön valaistukseen että historiallisesti määriteltyyn Valistuksen aikaan, kun taas "valaistuminen" korostaa prosessia kohti tätä tilaa.

Käyttöä ohjaavat konteksti ja vivahteet: yleispäiväisessä kielessä sekä fyysinen että metaforinen merkitys ovat mahdollisia, esimerkiksi "hän koki valaistumisen" tai "tien valaistumiseen." Uskonnollisissa ja henkisissä teksteissä termi voi viitata syvempään hengelliseen kokemukseen, kun taas muun muodon diskursseissa sillä voidaan tarkoittaa tiedon tai ymmärryksen lisäystä.