vaihepolymeereillä

Vaihepolymeerit, englanniksi "phase polymers", ovat polymeerimateriaaleja, jotka koostuvat vähintään kahdesta erillisestä faasista, jotka ovat sekoittuneet keskenään. Nämä faasit ovat yleensä toisiinsa sekoittumattomia polymeerilajeja, jotka muodostavat mikroskooppisia tai nanoskooppisia aggregaatteja. Tyypillisesti toinen faasi toimii jatkuvana matriisina ja toinen faasi on dispergoitunut tähän matriisiin joko pisaroina tai partikkeleina. Tällainen rakenne mahdollistaa kahden tai useamman polymeerin hyvien ominaisuuksien yhdistämisen yhdeksi uudeksi materiaaliksi.

Vaihepolymeerien ominaisuudet riippuvat suuresti niiden koostumuksesta, faasien suhteellisesta osuudesta, faasien morfologiasta (koko, muoto ja jakautuminen) sekä faasien välisestä rajapinnasta. Faasien erottuminen voi tapahtua spontaanisti tai se voidaan ohjata prosessoinnin aikana. Erilaisia valmistusmenetelmiä, kuten liuospohjaisia menetelmiä, sulasekoitusta ja in situ polymerointia, voidaan käyttää vaihepolymeerien tuottamiseen.

Vaihepolymeerejä hyödynnetään monissa sovelluksissa, kuten iskunvaimentimissa, kalvoissa, pinnoitteissa ja komposiittimateriaaleissa. Niiden ainutlaatuinen rakenne mahdollistaa esimerkiksi parannetun lujuuden, sitkeyden tai läpäisevyyden. Tutkimus vaihepolymeerien parissa keskittyy usein uusien faasirakenteiden luomiseen ja niiden yhteyden selvittämiseen materiaalin suorituskykyyn.