väestömenetystä

Väestömenetystä tarkoittaa väestön vähenemistä tietyllä maantieteellisellä alueella. Se syntyy, kun alueen luonnollinen lisäys (syntymät minus kuolemat) sekä nettomigraatio (muutto sisään minus ulos) ovat huomattavan negatiivisia. Käytännössä alue menettää asukkaita ajan kuluessa.

Tyypillisiä syitä ovat alhainen syntyvyys, ikääntyminen sekä nuorten muuttuminen pois alueelta kaupunkeihin tai ulkomaille. Myös taloudelliset tekijät, raskas infrastruktuuri tai palveluiden puute voivat kiihdyttää väestömenetystä. Perinteisesti maaseutu- ja periferiaseutujen kärki on ollut tässä kehityksessä.

Mittaa ja seuranta perustuvat tilastoihin. Keskeisiä lukuja ovat muuttovoitot (netto-muutto), syntyvyys, kuolleisuus sekä luonnollinen lisäys. Tilastokeskus ja muut viranomaiset seuraavat väestökehitystä alueittain ja sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Kansainväliset vertailut hyödyntävät myös OECD:n sekä Eurostatin tietoja.

Vaikutukset voivat olla merkittäviä: työvoiman saatavuus ja veropohja kaventuvat, palveluiden rahoitus heikkenee ja alueellinen talous voi supistua. Pitkäaikainen väestömenetys voi johtaa koulutuksen ja terveydenhuollon keskittämiseen sekä alueiden eriytymiseen.

Vastetoimet ja politiikka voivat sisältää perhe- ja syntyvyyspolitiikan tuki, houkuttelevien työpaikkojen luominen, asuin- ja kehittämishankkeet sekä maahanmuuton edistäminen sekä etätyön mahdollisuuksien parantaminen. Data pohjaa usein Tilastokeskukseen, OECD:iin ja Eurostat:iin.