uvsäteilyltä

UV-säteilyllä tarkoitetaan lyhytaaltoista elektromagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on noin 100–400 nanometriä. Säteily jaetaan yleisesti kolmeen päätyyppiin: UV-A (315–400 nm), UV-B (280–315 nm) ja UV-C (100–280 nm). Suurin osa UV-C-säteilystä absorboituu ilmakehän otsonikerroksen kautta, minkä vuoksi sitä ei pääse maapinnalle, kun taas UV-A ja osa UV-B:tä saavuttavat sen.

Pääasiallinen UV-säteilyn lähde on Aurinko. Keinotekoisia lähteitä ovat solariumit ja UV-lamput, joita käytetään sekä teollisuudessa että kosmetiikassa.

Lyhytaikaisia vaikutuksia voivat olla ihon punoitus ja silmien ärsytys. Pitkäaikainen altistuminen lisää ihosyövän riskiä, pigmentaation muutoksia sekä ennenaikaista ikääntymistä. UV-B on olennaista D-vitamiinin muodostumiselle iholla.

Suojautuminen on tärkeää: käytä laajakirjoista sekä UVA- että UVB-suojan antavaa aurinkovoidetta, mielellään SPF-arvolla 30 tai korkeammalla, ja levitä sitä uudelleen säännöllisesti. Lisäksi kannattaa käyttää suojavaatteita, hattua ja UV-suojattuja aurinkolaseja sekä hakeutua varjoon päivän voimakkaimpina tunteina. UV-indeksi kertoo päivittäisen UV-säteilyn voimakkuuden ja auttaa tekemään turvallisia valintoja.

Ilmakehän otsonkerroksen tilan heikkeneminen on lisännyt UV-B-säteilyn määrää maanpinnalle, mikä vaikuttaa sekä ihmisiin että ekosysteemeihin. Montrealin protocolin kaltaiset kansainväliset sopimukset on tähtätty säätämään otsonia vahingoittavien aineiden käyttöä.