uudelleenkonfigurointia

Uudelleenkonfigurointi on prosessi, jossa järjestelmän komponentteja, asetuksia tai arkkitehtuuria muutetaan siten, että syntyy uusi tai päivitetty kokoonpano. Se voi koskea ohjelmistoja, laitteistoa, verkko-ympäristöjä sekä toimintaprosesseja.

Tavoitteita ovat suorituskyvyn, turvallisuuden, skaalautuvuuden ja käytettävyyden parantaminen sekä säädösten tai liiketoiminnan vaatimusten täyttäminen. Uudelleenkonfigurointi voi olla reaktiivista (häiriön jälkeinen korjaus) tai proaktiivista (ennakoiva optimointi).

Menetelmät perustuvat konfiguroinnin hallintaan ja hallintaprosesseihin: baseline-tilanteen määrittäminen, muutoshallinta, testaus ja hyväksyntä sekä dokumentointi. Käytetään usein automatisointia ja infrastruktuurin koodina -lähestymistapaa sekä versionhallintaa. Työkaluja ovat esimerkiksi konfigurointiautomaatio-ohjelmistot, kuten Ansible, Puppet ja Chef sekä infrastruktuurin hallintaa Terraformin tapaisilla työkaluilla. Verkkokonfiguraatiossa voidaan hyödyntää NCM- ja automaatiotyökaluja sekä varmuuskopiointia ja palautusratkaisuja.

Riskit liittyvät suunnittelemattomiin määritysmuutoksiin, yhteensopivuusongelmiin sekä mahdolliseen järjestelmän suorituskyvyn tilapäiseen heikkenemiseen. Siksi toteutuksessa on tärkeää suunnitella palausstrategia, varmistaa testaus sekä huolehtia riittävästä dokumentaatiosta ja auditoinnista.

Käytännön konteksteja ovat tietojärjestelmä- ja verkkoarkkitehtuurin kypsyttämisprosessit, pilvi- ja konttiympäristöt sekä teollinen automaatio. Uudelleenkonfigurointi on jatkuva osa järjestelmien elinkaarta.