uskontohistoriaan

Uskontohistoria on tutkimusala, joka tarkastelee uskonnon kehitystä ja ilmiöitä ihmiskunnan eri kulttuureissa. Sen kohteena ovat uskomukset, rituaalit, instituutiot, pyhät tekstit ja uskonnollinen elämä sekä niiden muotoutuminen ja vaihtuminen historiallisissa yhteyksissä.

Tutkimuksessa yhdistyvät monipuoliset menetelmät historiankirjoituksesta, teksti- ja kielten tutkimuksesta, arkeologiasta, etnografiasta sekä kulttuurihistoriallisesta ja teologis-filosofisesta analyysistä. Käytettävät lähteet ovat primaarilähteet kuten kirjoitukset ja arkeologiset löydöt sekä sekundaarikirjallisuus, tutkimukset ja johdannot.

Uskontohistoria tarkastelee sekä maailmanlaajuisia että alueellisia perinteitä antiikista nykypäivään. Painopiste voi olla tietyn uskonnon historiassa, liikkeissä, vaikuttavissa intressi- ja poliittisissa yhteyksissä sekä uskonnon ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa, kuten valtio-uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen kehityksessä sekä uskonnon moninaisuuden muutoksessa.

Tutkimuksen tehtävä vuorovaikutuksessa muiden tieteenalojen kanssa eroaa teologiasta: uskontohistoria pyrkii kuvaamaan ja selittämään uskonnon ilmiöitä historiallisessa kontekstissa, ilman pyrkimystä todistaa tai kumota uskonnollisia väitteitä.

Merkitys ja tarkoitus on tarjota kriittinen ymmärrys uskonnon roolista kulttuureissa, identiteeteissä ja yhteiskunnallisissa suhteissa sekä auttaa hahmottamaan uskonnon vaikutuksia vuorovaikutuksessa erilaisten maailmankatsomusten välillä.