uskonjulistuksissa

Uskonjulistus on muodollinen opillinen julistus, jossa kirkko tai uskonnollinen yhteisö määrittelee keskeiset uskonkäsityksensä. Puhuttaessa useammasta tällaisesta dokumentista käytetään usein ilmaisua uskonjulistukset, ja inessiivissä muotoa uskonjulistuksissa voidaan viitata esimerkiksi “uskonjulistuksissa” esitettyyn opilliseen sisältöön. Termiä käytetään pääasiassa teologisessa, historiallisen tutkimuksen ja ekumenian yhteydessä, kun pohditaan, mitä erilliset kristilliset yhteisöt uskovat ja miten he ovat ilmaisseet sen julistuksissaan.

Etymologisesti uskonjulistus muodostuu sanoista usko (usko) ja julistus (julistus, julistaminen). Sana viittaa nimenomaan opilliseen, viralliseen julistukseen uskon sisällöistä, ei niinkään saarnaan tai julistukseen yleisesti, vaikka käytännössä liturginen julistus voi sisältyä jumalanpalvelukseen.

Käyttö ja konteksti: Historian ja teologian tutkimuksessa uskonjulistuksia käsitellään usein yhtenäisenä ilmiönä, johon kuuluu kirkon opillisten perusteiden määrittelyt. Esimerkkejä voivat olla apostolisen uskontunnustuksen kaltaiset määrällisesti ja historiallisesti vaikuttaneet julistukset sekä erilaiset tunnustus- tai uskontunnustusasiakirjat, jotka ovat muovanneet ja jäsentäneet kirkon opin keskivaiheilla ja uudempina aikoina. Ilmaisua voi myös esiintyä analyysissä, jossa viitataan useisiin uskonjulistuksiin ja niiden sisällön yhtäläisyyksiin tai eroihin.

Relaatiotermit: Yleisiä synonyymeja ovat tunnustus ja tunnustuskirja, joita käytetään usein kuvaamaan samaa ilmiötä hieman eri vivahtein. Eri konteksteissa erot voivat liittyä korostuksiin, kuten opilliseen sisältöön versus kirkolliseen luvallisuuteen, mutta kaikilla niillä on keskeinen rooli kristillisen opin jäsentämisessä.