universalisuus

Universalisuus on käsite, joka viittaa ajatukseen siitä, että tietyt totuudet, arvot tai säännöt ovat yleismaailmallisia ja sovellettavissa riippumatta kulttuurisista tai historiallisisista rajoitteista. Sillä on käyttöalaa etiikassa, politiikassa, teologiassa ja tieteissä.

Etymologia: sana juontaa juurensa latinan sanasta universalis "kokonainen, yleinen", ja se on vakiintunut suomen kielen termiksi universalisuus. Sillä on läheisiä liittyviä ilmaisumuotoja, kuten universalismi, jotka korostavat erityisesti uskonnollista tai moraalista ulottuvuutta.

Teologinen universalisuus väittää, että kaikki olennot lopulta pelastuvat tai että lopullinen sovitus on mahdollista. Varhaisen kristillisen opetuksen piirissä on nähty esimerkkeinä ajatuksia, joita nykyisin tulkitaan universalistisiksi. 1700–1800-luvulla amerikkalainen universalistinen liike kasvoi ja lopulta liittyi Unitarian Universalist -yhteisöihin. Nykyisin kirkkokunnat suhtautuvat universalisuuteen vaihtelevasti, jotkut painottaen universaalia armoa ja toiset pitäen kiinni erottelevista eskatologisista näkemyksistä.

Moraalinen ja filosofinen universalisuus pitää moraaliperiaatteita sitovina kaikille ihmisille riippumatta kulttuurista tai yksilöllisistä eroista. Kantin yleispätevyyden periaate sekä ihmisoikeuksien perusteet ovat esimerkkejä tästä linjasta. Universalismin puolestapuhujat näkevät sen tukevan oikeudenmukaisuutta, kun taas relativistit ja kontekstualistit kritisoivat sitä.

Muut käyttöalat ulottuvat tieteeseen ja tiedonfilosofiaan, joissa haetaan yleisiä lakeja, lainalaisuuksia tai totuuksia, joiden pätevyys ei rajoitu tiettyyn kulttuuriin. Kielitieteessä ja antropologiassa pohditaan universaaleja rakenteita tai taipumuksia, jotka voivat ilmetä eri tavoin eri yhteisöissä.

Kritiikki ja monimuotoinen lähestymistapa korostavat, että universalisuuden tavoite voi uhata kulttuurien moninaisuutta. Monet näkemykset tukevat kontekstuaalista universalisointia, jossa yleisperiaatteet sovitetaan paikalliseen tilanteeseen.