ultraäänitarkastuksessa

Ultraäänitarkastus, usein lyhennettynä UT, on ei-tuhoava aineenkoetusmenetelmä, jota käytetään materiaalien sisäisten vikojen havaitsemiseen ja materiaalin paksuuden mittaamiseen. Menetelmä perustuu korkeataajuisten ääniaaltojen käyttöön. Ultraäänilähetin, jota kutsutaan anturiksi, lähettää lyhyitä ultraääniimpulsseja tutkittavaan kappaleeseen. Kun nämä ääniaallot kohtaavat materiaalin sisällä olevan rajapinnan, kuten halkeaman, huokosen tai hitsin juuren, ne heijastuvat takaisin anturille.

Anturi vastaanottaa nämä heijastuneet kaiut ja muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi. Nämä signaalit visualisoidaan yleensä näyttölaitteella, joka esittää kaikujen voimakkuuden ja ajoituksen. Analysoimalla kaikujen saapumisaikaa voidaan määrittää heijastavan rajapinnan etäisyys anturista, mikä mahdollistaa vikojen sijainnin määrittämisen. Kaikujen voimakkuus puolestaan antaa tietoa vian koosta ja luonteesta.

Ultraäänitarkastusta käytetään laajalti monilla teollisuudenaloilla, kuten ilmailussa, autoteollisuudessa, ydinvoimateollisuudessa, valmistuksessa ja rakentamisessa. Sitä hyödynnetään erityisesti metallien, muovien ja komposiittimateriaalien tarkastuksessa. Menetelmän etuja ovat kyky havaita sisäisiä vikoja, suhteellisen edulliset laitteistokustannukset ja turvallisuus, koska se ei vaadi ionisoivaa säteilyä. Haittapuolina voivat olla pinnan laadun herkkyys ja materiaalin akustisten ominaisuuksien tuntemuksen tarve.