ultraäänidiagnostiikan

Ultraäänidiagnostiikka, usein kutsuttu myös ultraäänitutkimukseksi tai kaikututkimukseksi, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää korkeataajuisia ääniaaltoja elimistön sisäisten rakenteiden visualisointiin. Menetelmä perustuu ääniaaltojen heijastumiseen kudosten rajapinnoista. Ultraäänilaite lähettää lyhyitä äänipulsseja, jotka kulkevat kehon läpi. Kun ääniaallot kohtaavat erilaisia kudoksia tai elimiä, ne heijastuvat takaisin laitteeseen. Laite puolestaan mittaa nämä heijastuneet kaiut ja muuntaa ne kuvaksi näytölle.

Ultraäänidiagnostiikka on kivuton, vaaraton ja ei-invasiivinen menetelmä, mikä tekee siitä erittäin monipuolisen ja yleisesti käytetyn. Sitä käytetään laajasti monilla lääketieteen erikoisaloilla, kuten radiologiassa, gynekologiassa, kardiologiassa, obstetriikassa ja vatsaelinten kuvantamisessa. Tutkimuksella voidaan arvioida muun muassa sisäelinten, kuten maksan, munuaisten, haiman, sapen, pernan ja virtsarakon kuntoa, etsiä kasvaimia, kystia tai tulehduksia. Sydämen ultraäänitutkimus, eli ekokardiografia, antaa tietoa sydämen rakenteista ja toiminnasta. Obstetriikassa ultraääntä käytetään sikiön kasvun ja kehityksen seurantaan sekä raskauden aikaisiin tarkastuksiin.

Tutkimuksessa potilaan iholle levitetään geeliä, joka parantaa ääniaaltojen kulkua ihon ja anturin välillä. Anturia liikutellaan tutkittavan alueen päällä, ja kuva muodostuu reaaliajassa. Ultraäänikuvia voidaan tallentaa ja analysoida myöhemmin. Menetelmän etuja ovat sen saatavuus, suhteellisen edullisuus ja kyky tuottaa dynaamista tietoa, kuten verenkiertoa tai elinten liikettä.