ultramafisissa

Ultramafiset kivilajit ovat igneettisiä kivilajeja, joiden piidioksidipitoisuus on alhainen ja magnesiumin sekä raudan pitoisuus korkea. Näillä kivillä on yleensä heikko felsic-aines ja niiden mineraalinen koostumus perustuu pääosin oliviiniin ja pyrokseenisiin mineraaleihin, kuten enstatiteen tai augiitiin. Pienet määrät voivat olla plagioklaasia, kromiittia ja magnetiittia sekä muita lisämineraaleja.

Tyypillisiä ultramafisista kivistä ovat dunii, peridotii, harzburgiitti ja lherzoliitti, sekä pyroksoniittikivet kuten pyrokseeniset kivet. Dunii koostuu suurimmaksi osaksi oliviinista ja pyrokseenista, kun taas peridotii koostuu suuremmassa osassa oliviinista. Komatiittia pidetään joskus alkuperäisen ultramafisen kivilajin erikoistapauksena, joka on muinaisen maankuoren korkean lämpötilan aikana syntynyt vulkaaninen ultramafinen kivi.

Synty ja geologinen merkitys: Ultramafiset kivilajit muodostuvat pääasiassa Mantelin osien osissa, kuten mantelimöykkyjen ja ophiolittien kaltaisissa rakenteissa. Hydratoitumisen seurauksena ne voivat muuttua serpentiniitiksi ja syntyä serpentiinisiä kivilajeja. Ultramafiset kivirakenteet kertovat usein planeetan ulkokuoren mantleista sekä varhaisten magmaattisten erottumien historiasta.

Taloudellinen ja ympäristö: Ultramafisilla kivillä on merkitystä ekoniallisesti, sillä niistä esiintyy esimerkiksi kromiittia, nikkeliryhmän sulfideja ja PGEs:n lähteitä. Maaperän ultramafiset kivet voivat muodostaa serpentiiniperäisiä maita, joilla on erityisiä kasviyhteisöjä johtuen korkeasta Mg- ja Fe-pitoisuudesta sekä niukasta kalsium- ja alumiinipitoisuudesta.

Käsite ja yhteys: Termi kuvastaa magnesium- ja raudan suhteen runsaampia kivilajeja felsisten kivilajien kanssa verrattuna. Ultramafinen kuvataan usein lyhenteellä, jolla voidaan viitata kivien mantelista alkuperää, sekä kielessä kuin geologiassa yleisesti käytettäväksi erottamaan rikenteellisesti ja mineraalipitoisuudeltaan matalampia felsisiä kivilajeja.