ultraäänitaajuuksia

Ultraäänitaajuudet viittaavat ääniaaltoihin, joiden taajuus on ihmisen kuuloalueen yläpuolella, tyypillisesti yli 20 kilohertsin. Ihmiskorva ei pysty havaitsemaan näitä taajuuksia, mutta monet eläimet, kuten koirat ja lepakot, pystyvät kuulemaan niitä. Ultraääni syntyy värähtelevistä esineistä, ja sen aallonpituus on vastaavasti lyhyt.

Ultraääntä käytetään laajasti eri sovelluksissa. Lääketieteessä ultraäänikuvantamisella voidaan tuottaa kuvia kehon sisäisistä rakenteista ilman ionisoivaa säteilyä. Ultraäänihoidoilla voidaan rikkoa munuaiskiviä tai edistää kudosten paranemista. Teollisuudessa ultraääntä hyödynnetään puhdistuksessa, materiaalien testaamisessa ja etäisyyden mittaamisessa. Esimerkiksi kaikuluotaimet käyttävät ultraääntä vedenalaisten kohteiden paikantamiseen.

Ultraäänen tunnetuin käytännön sovellus on ehkä lepakoiden ja joidenkin hyönteisten tapa navigoida ja saalistaa pimeässä. Ne lähettävät ultraäänipulsseja ja tulkitsevat takaisin heijastuvaa kaikua muodostaakseen kuvan ympäristöstään. Myös delfiineillä ja muilla merinisäkkäillä on kyky käyttää ultraääntä.