ultraäänipäästöihin

Ultraäänipäästöihin viittaa ääniaaltojen vapautumiseen tietyllä taajuusalueella, joka yleensä on 20 kHz:n yläpuolella. Ihmisen kuuloalue ulottuu tyypillisesti noin 20 Hz:stä 20 kHz:iin, joten nämä korkeataajuiset äänet jäävät ihmisen korvien ulottumattomiin. Ultraäänipäästöjä voi syntyä luonnollisista ja keinotekoisista lähteistä. Luonnollisia lähteitä ovat esimerkiksi lepakot, delfiinit ja jotkut hyönteiset, jotka käyttävät ultraääntä navigointiin, saalistukseen ja kommunikointiin. Keinotekoisia lähteitä ovat lukuisat laitteet, joissa ultraääntä hyödynnetään eri tarkoituksiin.

Yksi yleisimmistä ultraäänipäästöjen sovelluksista on lääketieteellinen kuvantaminen, eli ultraäänitutkimus. Tässä tekniikassa ultraääniaaltoja lähetetään kehoon ja niiden takaisin heijastuvia kaikuja analysoimalla muodostetaan kuvia sisäelimistä. Ultraääntä käytetään myös teollisissa sovelluksissa, kuten materiaalien tarkastuksessa ja puhdistuksessa. Ultraäänipesurit hyödyntävät kavitaatiota, joka syntyy ääniaaltojen vaikutuksesta nesteessä, poistaakseen tehokkaasti likaa ja epäpuhtauksia. Lisäksi ultraääntä käytetään eläinten karkottamiseen ja etäisyyden mittaamiseen erilaisissa sensoreissa. Vaikka ultraääni on ihmiskorvalle kuulumatonta, sen voimakkaat tai pitkäkestoiset altistukset voivat teoriassa aiheuttaa epämukavuutta tai muita fysiologisia vaikutuksia herkillä yksilöillä tai eläimillä, vaikka tämä onkin harvinaista normaaleissa käyttöolosuhteissa.