ultraäänimittausmenetelmistä

Ultraäänimittausmenetelmät hyödyntävät ultraääntä, eli ihmiskorvan kuuloaluetta korkeampia ääniaaltoja, erilaisten kohteiden tai ilmiöiden mittaamiseen ja tutkimiseen. Menetelmät perustuvat ultraäänen lähettämiseen ja sen heijastumisen tai vaimenemisen analysointiin kohteesta.

Yksi yleisimmistä ultraäänimittausmenetelmistä on kaikuluotaus. Tässä menetelmässä lähetetään ultraäänipulssi kohteeseen, ja mitataan aika, joka kuluu pulssin palaamiseen vastaanottimeen heijastuneena. Tästä voidaan laskea etäisyys kohteeseen. Kaikuluotausta käytetään muun muassa vedenalaisessa navigoinnissa, kalastuksessa ja etäisyyden mittaamisessa.

Toinen tärkeä ultraäänimenetelmä on ultraääni-infrapunakuvaus, jota käytetään usein materiaalien vianetsintään. Tässä menetelmässä ultraäänisignaali lähetetään materiaaliin, ja sen kulkuun tai heijastumiseen tulevat poikkeamat havaitaan. Epäjatkuvuudet, kuten halkeamat tai sisäiset ilmataskut, muuttavat ultraäänen kulkua ja näkyvät kuvassa poikkeamina.

Ultraäänimittauksia hyödynnetään laajasti myös lääketieteellisessä kuvantamisessa, jossa ultraäänilaitteita käytetään tutkimaan sisäelimiä, sikiöitä ja verisuonia. Menetelmä on vaaraton ja perustuu kudosten erilaisiin äänielastisuuksiin, jotka aiheuttavat ultraäänen heijastumista ja vaimenemista. Näin muodostuu reaaliaikainen kuva tutkittavasta alueesta. Lisäksi ultraääntä käytetään materiaalitutkimuksessa, teollisessa mittauksessa ja teollisuuden laadunvalvonnassa.