ultraäänidiagnostiikkaan

Ultraäänidiagnostiikka, tunnettu myös nimellä ultraääni tai kaikukuvaus, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden kuvaamiseen. Laitteisto, nimeltään ultraäänilaite, lähettää äänipulsseja kehoon muuntimen eli anturin avulla. Nämä ääniaallot kulkevat kudosten läpi ja heijastuvat takaisin eri tiheyksisten rajapinnoilta, kuten elimien pinnoilta tai nestetaskuilta. Heijastuneet ääniaallot kerätään takaisin anturiin, joka muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi. Nämä signaalit käsitellään tietokoneella, ja niistä muodostetaan reaaliaikainen kuva tutkittavasta alueesta.

Ultraäänidiagnostiikkaa käytetään laajalti monilla lääketieteen aloilla. Se on keskeinen työkalu esimerkiksi gynekologiassa ja obstetriikassa sikiön kehityksen seurannassa ja gynekologisten sairauksien diagnosoinnissa. Sydämen ultraäänitutkimus, eli kaikardiografia, arvioi sydämen rakennetta ja toimintaa. Vatsan alueen ultraäänitutkimuksella voidaan tutkia esimerkiksi maksaa, sappirakkoa, munuaisia ja haimaa. Lisäksi sitä käytetään kilpirauhasen, rintojen ja verisuonten kuvantamisessa, sekä erilaisten nestekertymien ja kasvaimien havaitsemisessa.

Menetelmän etuja ovat sen vaarattomuus, kivuttomuus ja kyky tuottaa reaaliaikaista kuvaa ilman ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä turvallisen myös raskaana oleville. Ultraäänikuvantamisen rajoituksia ovat muun muassa luisten rakenteiden ja ilmaa sisältävien elinten (kuten suoliston) huono läpäisevyys, mikä voi vaikeuttaa kuvantamista. Tutkimuksen laatuun vaikuttavat myös potilaan kehonkoostumus ja tutkittavan alueen sijainti.