ulkoisvaikutuksia

Ulkoisvaikutukset ovat kaupankäynnin tai tuotannon seurauksia, jotka koskettavat kolmansia osapuolia ja joita markkinahinta ei tavallisesti heijasta. Ne voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä, ja ne voivat siten johtaa siihen, että yksityiset päätökset eivät optimoi yhteiskunnan hyvinvointia.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset syntyvät, kun toiminta aiheuttaa haittoja ilman, että ne sisältyvät kustannuksiin. Esimerkkejä ovat teollisuuden päästöt, ruuhkat ja melu sekä jätteen määrän kasvaminen. Positiiviset ulkoiset vaikutukset syntyvät, kun toiminta hyödyttää muita, kuten laajasti käytetty rokote, koulutuksen parantama työmarkkinamahdollisuus tai puistojen ja viherrakenteiden terveys- ja elinympäristöä parantavat vaikutukset.

Ulkoisvaikutukset voivat aiheuttaa markkinahäiriöitä: yksityisen päätöksen kustannukset tai hyödyt voivat poiketa yhteiskunnan kokonaiskestosta. Tämä johtaa potentiaalin alittamiseen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta. Valtion toimet, kuten verotus, subventiot tai sääntely, voivat sisällyttää ulkoisvaikutukset hintaan. Coase-teorian mukaan oikeudet ja alhaiset transaktiokustannukset voivat kannustaa vapaaehtoisiin sopimuksiin, jolloin ulkoisvaikutukset sisältyvät tuloksiin ilman laajaa sääntelyä.

Mittaukset ulkoisvaikutuksista ovat usein haastavia: kustannusten ja hyötyjen arviointi, aikaviiveet sekä epävarmuus vaikeuttavat päätöksentekoa. Siksi politiikassa käytetään usein Pigou-korjauksia, kuten veroja tai subventioita, sekä sääntelyä ja julkishyödykkeiden investointeja. Ulkoisvaikutusten tunnistaminen ja hallinta ovat keskeisiä kestävän kehityksen ja ympäristö- sekä terveys- ja talouspolitiikan suunnittelussa.