ulkoilmansaasteiden

Ulkoilmansaasteet ovat ilmaan leviävien epäpuhtauksien kokonaisuus, jotka voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Ne voivat olla primaarisia päästöjä, kuten pienhiukkasia (PM2,5 ja PM10), typen oksideja (NOx), rikkidioksidia (SO2), hiilimonoksidia (CO) sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), sekä sekundaarisia aineita kuten otsoni (O3) ja sekundaariset hiukkaset, jotka syntyvät kemiallisten reaktioiden ja auringonvalon vaikutuksesta.

Lähteitä ovat liikenne, energia- ja teollisuus, maatalous sekä puunpoltto ja rakennustoiminta. Luonnollisia lähteitä ovat tulipalot, pöly ja meristä tulevat aerosolit; ilmanlaadunvaihtelut ja sääolosuhteet vaikuttavat pitoisuuksiin.

Vaikutukset ihmisille voivat olla hengitys- ja verenkiertoelinten sairauksien pahenemista, erityisesti herkillä ryhmillä kuten lapsilla, vanhuksilla ja sydän- ja keuhkosairaille. Ympäristön puolella ulkoilmansaasteet voivat aiheuttaa ilmakehän happamoitumista, metsien ja vesistöjen haittaa sekä näkyvyyden heikkenemistä.

Seuranta ja sääntely: Suomessa ja EU:ssa ilmanlaatua seurataan mittausasemilta ja tulokset julkaistaan. Kansalliset viranomaiset asettavat viitearvot sekä ohjeelliset ja rajaarvot PM2,5, PM10, NO2, O3 ja muiden haitallisten aineiden pitoisuuksille.

Vähentäminen tapahtuu sekä poliittisilla päätöksillä että yksilön toimilla. Päästöjä vähennetään muun muassa liikenteen ja energian tuotannon päästöjen pienentämisellä sekä puhdas teknologian ja uusiutuvien energiamuotojen käytön edistämisellä. Yksilön toimet, kuten julkisen liikenteen käyttö ja energian säästäminen, voivat vähentää altistumista erityisesti ruuhka-alueilla.