täysmittausarvosta

Täysmittausarvo, usein lyhennetty FS (full-scale), on mittaus- ja elektronikka-alalla käytetty termi, joka kuvaa suurinta arvoa, jonka mittausjärjestelmä voi mitata tai näyttää lineaarisesti. Täysmittausarvo määrittää mittausarvon ylärajan ja samalla rajaa sen, mihin asti järjestelmä reagoi ilman saturoitumista tai epälineaarisuutta.

Käytännössä täysmittausarvo ilmenee eri konteksteissa. Analogisissa välineissä, kuten jännitemittareissa tai tehomittareissa, FS vastaa yleensä näytön tai mitattavan signaalin maksimaalista arvoa, jonka mittaus on lineaarinen ja luotettava. Digitaalisissa muunnoksissa, kuten analogi-to-digitaalimuuntimissa (ADC), täysmittausarvo tarkoittaa suurinta mahdollista digitaalista koodia, joka vastaa suurinta sisääntuloa. Bipolaarisissa mittauksissa FS voi esimerkiksi kattaa ±arvot, kun taas unipolaarinen järjestelmä käyttää 0–FS.

Täysmittausarvon tunteminen on keskeistä dynaamisen alueen, tarkkuuden ja kalibroinnin kannalta. Jos syöte ylittää FS-arvon, tulos saturoituu ja olosuhteesta riippuen signaali menettää mittauksen luotettavuuden. Pienemmät syötteet jäävät usein alle järjestelmän alarajan, mikä vaikuttaa resoluutioon ja lineaarisuuteen. Datasheetit ja tekniset kirjoitukset käyttävät yleisesti termiä täysmittausarvo tai FS sekä siihen liittyviä määriä kuten täysmittausalue (full-scale range) ja virhekäyrät.

Täysmittausarvo on keskeinen parametri sekä suunnittelussa että tulkinnassa, sillä se määrittää, millaista mitta-aluetta ja tarkkuutta voidaan odottaa kyseiseltä mittausjärjestelmältä.