tärinöt

Tärinät tarkoittavat toistuvaa liikettä tai värinää, jossa kappale tai rakenne värähtelee tasapainonsa ympäri. Liike voi olla joko säännöllistä tai epäjatkuvaa ja sen taajuus, amplitudi sekä kesto voivat vaihdella suuresti. Tärinät jaetaan usein sekä teknisiin kohteisiin liittyviin värinöihin että geofysikaalisiin ilmiöihin, kuten maanjäristyksiin ja mikro-tärinöihin.

Lähteet ja tyypit. Mekaaniset tärinät syntyvät, kun koneet, moottorit, ilmanvaihtojärjestelmät, ajoneuvot tai rakennushankkeet aiheuttavat vaihtuvaa voimanvaihtelua. Geofysikaalisia tärinöitä ovat maanjäristykset, merien aaltojen aiheuttama mikroseisminen liike sekä ihmisperäiset tärinät, kuten rakennuksissa ja kaivoksissa esiintyvät värinät. Tärinöiden ominaispiirteisiin vaikuttavat lähde, taajuusalue sekä ympäristön rakenteet ja materiaaliominaisuudet.

Mittaus ja analyysi. Tärinöitä mitataan kiihtyvyysmittareilla (accelerometreilla) ja seismometreillä. Tulokset esitetään yleensä taajuuksina (hertseille, Hz), amplituuteina (millimetreistä useisiin senttimetreihin), sekä kiihtyvyys- tai siirtymäarvoina. Olennainen osa on tärinöiden spektri- ja ajankohtainen analyysi, jonka avulla voidaan erottaa lähteet ja arvioida vaikutuksia.

Merkitys ja sovellukset. Tärinöiden ymmärtäminen on keskeistä rakennusten ja teollisuuslaitteiden suunnittelussa sekä kunnossapidossa. Värinänvaimennus, pölynsieppaus, dynaaminen tasapainotus ja isolaatiotekniikat ovat yleisiä keinoja hallita negatiivisia vaikutuksia. Ympäristötutkimuksessa tärinöitä käytetään myös maankuoren rakennemuutosten ja liikkuvan maapohjan seurannassa.