mikroseisminen

Mikroseisminen on geofysikaalinen tutkimusala, joka keskittyy erittäin pienien seismisten tapahtumien havaitsemiseen ja tulkintaan. Yleensä tapahtumat johtuvat ihmisen toiminnasta, kuten hydraulisen fracturaation seurauksista, geotermisen energian tuotannosta tai muista subsurface-prosesseista. Tavoitteena on ymmärtää maanalaisten rakenteiden geometriaa ja niiden muutoksia fracturing-verkkojen kautta.

Datan keräämiseen käytetään geofoniverkkoja, joita voidaan sijoittaa maanpinnalle tai porakaivoihin. Se on pääasiassa passiivista mittausta: aktiivisia aaltoja ei lähetetä, vaan hankitaan pienet signaalit ympäristöstä. Paikannus perustuu aikaviiveisiin ja seismisten aaltojen nopeuksiin; lisäksi voidaan tehdä moment-tensorin estimointia ja 3D-tomografiaa fracturing-verkoston kuvaamiseksi. Sovelluksia ovat öljy- ja kaasualan fracturaation valvonta, geotermisen energiantuotannon tilan seuranta sekä CO2-varastoinnin monitorointi.

Signaali on usein heikko ja taustamelu vaikeaa. Paikannus voi olla epätarkka geologisten epäjatkuvuuksien ja mallien epävarmuuden vuoksi. Moment-tensorin ratkaisut voivat olla monitulkintaisia, ja vaativat usein lisädatan integrointia.

Mikroseismin seuranta kehittyi 1980–1990-luvuilla hydraulisen fracturaation valvonnan tarpeisiin, ja 3D-paikannus sekä edistyneet tulkintamenetelmät ovat tehneet siitä keskeisen työkalun subsurface-tutkimuksessa.